Mietteitä: "Villit linnut lentävät korkeuteen, kesyt kaipaavat"

7. helmi, 2019

Talvi on ollut kunnollinen. Lunta on tullut riittämiin. Muistelen lapsuuden talvia. Näin sitä lunta ja pakkasta silloin oli. Hiihdettiin, laskettiin hyppyrimäestä ja luisteltiin järven jäällä. Minunkin lapsuudenkoti on järven rannalla. Järvellä meni erityisesti kesät, mutta myös talvet. Tämä talvena on saanut luonnollista kuntoliikuntaa tekemällä lumitöitä pari kertaa päivässä, parhaina kolmesti. Askelista on kertynyt lähes 10 kilometriä. Nyt ehkä sää alkaa muuttumaan ja tulee suoja. Mutta on mukavaa, kun on ollut kunnon valkea talvi. 

28. loka, 2018

Minne katosi kesä helteineen ja kuivuuden aikoineen. niin oli tukalaa ettei edes tänne ehtinyt. No kanat veivät osansa, koristekaivojen teot, hieman terassia ja muita tilauksia. Nyt alkaa pian marras ja kesän tavarat ovat suunnilleen katon alla. No tuli vaihdettua omaan keittiöön kaikki kalusteetkin. Sekin vei mukavasti kuukauden päivät kaikkine vaiheineen. Saako sitä marraksen aikana sitten rauhoituttua, saapi nähdä, mitä Luoja eteen antaa jospi terveyttä riittää. Sentään ehti istumaan tovin tuon koristekaivon reunalla asennuksen jälkeen ja uusi onnellinen omistaja ikuisti kuvankin.

5. touko, 2018

Tänään kävimme hakemassa kolme kanaa ja kukon Akaan Kylmäkoskelta. Kanat ovat Hy line Brown lajia. Alla on linkki varsinaiseen blogiin.

https://pekkakukkojanaiset.blogspot.fi

22. huhti, 2018

Pitkästä aikaa ehtii tänne. Nyt kun Osallisuutta osuuskunnista hanke päättyy huhtikuun lopussa virallisesti, jään myös itse pois Kiipulan leivistä. Siitä intoutuneena, ei vaan lapsuudesta, muistan kun hoidin kanoja. Vein niille ruokaa, keräsin vesiheinää ja vartioin kanoja haukoilta. Nyt olen tilannut kolme ruskeaa kanaa ja kukon. Rakennan niille navettaan sisätilaa, ulkona on vanha kasvihuone ja lisäksi teen pienen verkkoaidatun alueen ulos. Ajattelin kertoa täällä tarinaa Pekka kukon, kanojen Kaisa, Paula ja Ellu elämästä ja omista seikkailuista niiden kanssa. Eilen rakensin navetan sisätilaa. Tuossa kuvassa vasta tyhjä tila.

14. tammi, 2018

Joulun jälkeen alkavat härkäviikot, on vanha sanonta. Tehdään työtä, miehet metsätöihin ja naiset kudontaa ja muuta. Lapsena härkäviikot, selkäviikot tuntuivat pitkiltä. Silloin alkoi jo odottaa kevättä ja kesää. Itse olen ollut harvinaisen pitkän flunssan kourissa. Se alkoi 1.12 äänen menetyksellä ja on jatkunut näihin päiviin asti. Ääni pois, kurkkukipu, kurkun armoton kutitus, erilaiset säryt milloin missäkin suunnalla.

Kun minulla on migreeni, en aina osaa tunnistaa, mistä särystä nyt juuri on kysymys. Lisänä stabiloitunut ms-taudin fatiikki. Sen synnynnystä minulla ei ole mitään aavistusta. Kaikki löytyivät muutama vuosi sitten pään kuvauksissa migreenin takia. 

Fatiikki tarkoittaa kansankielellä sitä, että terve ihminen ajaa Hangosta Ivaloon suoraa reittiä, minä kuljen Itä-Suomen kautta mutkitellen eli voimia kuluu asioissa enemmän sekä meno- että paluusuunnassa. Päivän työ on kahden päivän lepo. Samoin täytyy ennakoida asioita etukäteen tarkemmin. Kaikella on myös etunsa. On oppinut pysähtymään, kuuntelemaan, antamaan aikaa asioille. Siitä on hyötyä monin tavoin. Mutta on ihanaa, kun jalka nousee ja pääsee luontoon liikkumaan ja myös kuvaamaan.