Mietteitä: "Villit linnut lentävät korkeuteen, kesyt kaipaavat"

5. touko, 2018

Tänään kävimme hakemassa kolme kanaa ja kukon Akaan Kylmäkoskelta. Kanat ovat Hy line Brown lajia. Alla on linkki varsinaiseen blogiin.

https://pekkakukkojanaiset.blogspot.fi

22. huhti, 2018

Pitkästä aikaa ehtii tänne. Nyt kun Osallisuutta osuuskunnista hanke päättyy huhtikuun lopussa virallisesti, jään myös itse pois Kiipulan leivistä. Siitä intoutuneena, ei vaan lapsuudesta, muistan kun hoidin kanoja. Vein niille ruokaa, keräsin vesiheinää ja vartioin kanoja haukoilta. Nyt olen tilannut kolme ruskeaa kanaa ja kukon. Rakennan niille navettaan sisätilaa, ulkona on vanha kasvihuone ja lisäksi teen pienen verkkoaidatun alueen ulos. Ajattelin kertoa täällä tarinaa Pekka kukon, kanojen Kaisa, Paula ja Ellu elämästä ja omista seikkailuista niiden kanssa. Eilen rakensin navetan sisätilaa. Tuossa kuvassa vasta tyhjä tila.

14. tammi, 2018

Joulun jälkeen alkavat härkäviikot, on vanha sanonta. Tehdään työtä, miehet metsätöihin ja naiset kudontaa ja muuta. Lapsena härkäviikot, selkäviikot tuntuivat pitkiltä. Silloin alkoi jo odottaa kevättä ja kesää. Itse olen ollut harvinaisen pitkän flunssan kourissa. Se alkoi 1.12 äänen menetyksellä ja on jatkunut näihin päiviin asti. Ääni pois, kurkkukipu, kurkun armoton kutitus, erilaiset säryt milloin missäkin suunnalla.

Kun minulla on migreeni, en aina osaa tunnistaa, mistä särystä nyt juuri on kysymys. Lisänä stabiloitunut ms-taudin fatiikki. Sen synnynnystä minulla ei ole mitään aavistusta. Kaikki löytyivät muutama vuosi sitten pään kuvauksissa migreenin takia. 

Fatiikki tarkoittaa kansankielellä sitä, että terve ihminen ajaa Hangosta Ivaloon suoraa reittiä, minä kuljen Itä-Suomen kautta mutkitellen eli voimia kuluu asioissa enemmän sekä meno- että paluusuunnassa. Päivän työ on kahden päivän lepo. Samoin täytyy ennakoida asioita etukäteen tarkemmin. Kaikella on myös etunsa. On oppinut pysähtymään, kuuntelemaan, antamaan aikaa asioille. Siitä on hyötyä monin tavoin. Mutta on ihanaa, kun jalka nousee ja pääsee luontoon liikkumaan ja myös kuvaamaan.

10. marras, 2017

Lähestymme isänpäivää, josta jo ehdittiin ehdottamaan läheisen päivää. Erästä isää haastateltiin TV:n uutississa, missä hän totesi ykskantaan: "Pidettäköön isänpäivä isänpäivänä. Jos halutaan muu läheisten päivä, se tehtäköön erikseen". Juuri niin. Isä on isä ja äiti on äiti. Kaikkea ei tarvitse eikä saa romuttaa. En ole muutosvastainen, mutta jokin tolkku tässäkin on. Elämän menossa on tärkeää mennä eteenpäin, mutta jos meno on koko ajan muutosta ei siihen ehdi kukaan mukaan. Nykyisin joutuu näitäkin sähköisiä vempaimia päivittämään joka päivä, jotta ne pysyvät kuosissa. Siksi on tärkeää, että jotain asioita pidetään "pyhinä" arvoiltaan. Ainakin minäkin haluan olla isä en pelkkä läheinen. Isyys sisältää läheisyyden, mutta isyys on jotain juurempaa, syvempää historiaa ja jatkuvuutta. Siis hyvää isänpäivää kaikille!

8. loka, 2017

Katsoin juuri ohjelmaa Inhimillinen tekijä. Siinä puhuttiin intro- ja ektroverteistä ihmisistä. Arvostamani Keltikangas-Järvinen oli mm. mukana ohjelmassa. Tänä päivänä arvostetaan niin ylenpalttisesti ulospäin suuntautumista, suulautta, kaikentyyppistä sosiaalisuutta jopa "rääviyttä".

Osaaminen ja kunnioittava käytös voi jäädä näiden asioiden varjoon. Kun toimit tiimissä, siinäkin sinulta vaaditaan osallistumista nimenomaan ekstrojen mukaan. Tiimissä tulisi kuitenkin olla monenlaisia. Hiljainen ajatelija tuo mukanaan arviointia, harkintaa ja sellaista osaamista, jota hyvin sosiaalinen ihminen ei ehdi ajatella. Tämä ekstrojen suosiminen näkyy kaikkialla: päiväkodissa, koulussa, työssä, vapaa-aikana. Yksinäisyydessä, kotonaan viihtyvät ihmiset ovat jotenkin epäsuosittuja. Heissä on kuin jotakin vikaa. Pitäisi olla menossa koko ajan, hakea elämyksiä, juosta niiden perässä, jakaa asiat joka hetki sosiaalisessa mediassa jne. Siis havahdu ihminen, tunnista minne olet menossa!